Myönnän ensialkuun, myös minä olen ollut joskus hankala asiakas, mutta toivottavasti en ole ollut idiootti ainakaan vielä kenenkään myyntipuolella olevan mielestä..

Tähän mennessä henkilökohtaiseksi suosikiksi on noussut kaksi asiakkaan ongelmaa, ehkä samalla voi sanoa, että ongelma-asiakasta.

Tapaus joka sijoittuu perjantaille juuri ennen sulkemisaikaa: Asiakas pamahtaa liikkeeseen sisään ja pyytää huipputarjousta, koska minulla on kuitenkin kiire viikonlopuksi vapaalle ja hän on sentään viimeinen asiakas sille päivää. Aivan loistava ajatus! Minulla menee ylitöiksi sen takia, että joudun laskemaan  hintoja ja se ei ole kuitenkaan siihen tyytyväinen, kukaan ei voita. Lasken ulkomuistista suoraan siis listahinnat ilman tinkimisvaraa ja odotan, että saan haukut korkeista hinnoista tai palataan asiaan maanantaina ja lasken paremman tarjouksen..

Vaan ei.. Alkaa se jokaisen tuotteen kohdalla naukuminen miten on kallista ja yksitellen sitten pitää kertoa. Pinna menee, pyydän sähköpostiosoitteen ja lupaan laittaa samat hinnat seuraavalla viikolla. Asiakas ulos ja minä lomalle.

Päivän opetus, älä koskaan mene perjantaina ostamaan mitään minuuttia vaille sulkemisajan -et tasan saa mitään alennuksia, etenkään jos alat naukumaan.

Ja sitten, ehdoton suosikkini: Asiakas joka ei käytä edes meiltä saatavia tuotteita, tulee ja kertoo mielipiteensä tuotteista minulle vaatien takuukäytäntöjen mukaisia vaihtoja.

Naama punoittaa tiskin toisella puolen kun teksti soljuu tulemaan erinäisine kirosanoineen ja muutamaan otteeseen kehuu minuakin elimeksi. Naama punoittaa myös tiskin tällä puolen kun mieli tekee jo lyödä kasvoihin, mutta ei voi..

Viimein kun saa sananvuoron ja kertoo, että kyseisiä tuotteita ei meillä edes myydä, niin asiakas herkeää kuuroksi. Tai siltä se vaikutti kun asiaton naukuminen jatkui silti.. Viimein tämä suostuu poistumaan kaikkensa antaneena ja hetken hiljaisuuden jälkeen täyttää nauru koko paikan. Liekkö kääntynyt katsomaan kuullessaan mokoman vai silkasta jälkivihasta. Myöhemmin vaan kuulen naurun jälkeen, että oven takana työkaverit oli koko ajan nauraneet ja jättivät minut tuleen..

Ja joku tiukkapipo sanoo nyt kuitenkin, että olen palveluammatissa ja se pitää oppia vaan sietämään. Siedänhän minä, ketään en ole lyönyt ja idiooteille vain hymyilen - ehkä jopa hiukan provosoivassa tarkoituksessa..

Päätän avautumiseni sanoen: Joko liian monilla ihmisillä ei ole oikeasti lääkkeet kohdallaan tai sitten niiltä puuttuu ne lääkkeet kokonaan.