Kyllä se on viimein uskottava ja odotettava...

Meinasin, että palkitsen itseni ja kokonaisen kuukauden täällä olemisen siten, että menen paikallisiin kauppoihin ja ostan itselleni kuteita kunnes läkähdyn.. Ja höpö höpö...

Takkeja - yksi hyvä, mutta ei kokoja.. Paitoja - ei ostamisen arvoisia. Housuja - vain farkkuja.. Ei juurikaan siis mitään. Tai sitten se johtuu ihan siitä, että en minä nyt kuitenkaan päälleni ihan mitä tahansa laita, vaikka se joidenkin silmissä siltä vaikuttaakin.. Miksi pukeudun niin kuin pukeudun, siksi koska viihdyn itse niissä kamppeissa. En minä muiden silmää varten pukeudu tai jos niin tekisin, pitäisin vain pukuja. Juu en.

Odotankin nyt tulevaa Kuopion keikkaa enemmän kuin kai vähään aikaan. Pääsee tutustumaan mitä siellä on tarjonnassa ja jos ei sieltäkään mitään saa hankittua, niin sitten koittaa epätoivo ja nettikauppojen hierominen.

On tämä niin turkasen hankalaa, vaikka en naispuoleinen olekaan..

Jälkikirjailuna: Sai sentään jotain aikaan.. Nuori nainen kun tiskin takana hiukan lirkuttelee, niin kultakauppiaalle voi mennä rahaa heittämällä - vaikka ei juuri mitään ostaisikaan.. ;)