...heiluttakaa kättä jalkaa...

Tai jotain sinnepäin, mutta kuitenkin. Siis juhannus on saapuvillaan. Ja uskokaa tai älkää, niin vietän todellakin perinteisestä Suomi-juhannuksesta poikkeavan juhlan. Aion olla ja olenkin koko juhannuksen ihan selvinpäin. En kuse myöskään veneestä tai tappele kokon juurella.

Okei, mökillä toki olen ja syön, saunon, uin ja riehun. Mutta riehumisen jätän vain ja ainoastaan halkopinon viereen. Lisäksi kun parivuotiaan tenavan kanssa puuhastelee siellä, niin ei varmasti tule aika pitkäksi. Tosin muistaakseni sen ikäiset vielä nukkuu välillä sentään päivänokosia, kerkeää hetkeksi huilaamaan itsekin. Siis ei oma tenava sentään..

Huomenna sinne ja joskus takaisin. Onni onnettomuudessa on se, että sielläkin on nyt laajaa kaistaa tarjolla, joten en joudu keskelle korpea kynttilänvaloon kuitenkaan. Ellei tule pirunmoinen ukkonen ja tapa sähköä.