Hesarin verkkoversio kertoo, että ranskalainen pituushyppääjä on nyppiintynyt siitä, että Pitkämäki ei mennyt edes sairaalaan katsomaan loukkaantunutta urheilijaa - herra paratkoon, jatkoi vielä kilpailuakin..

Luulen, että jokainen joka on tuolla tasolla urheilemassa, lajista välittämättä, on niin motivoitunut ja keskittynyt siihen omaan hommaansa, että ei siellä aleta höntyilemään edestakaisin. Jos itse olisin urheilijana tuolla tasolla, olisin toiminut juuri niin kuin Pitkämäki - persuus penkkiin ja yrittää olla tekemisissä oman suorituksensa kanssa. Vaikka kyllä sen Pitkämäenkin ilmeestä näki, että ei se keskittyminen enää niin tasan ollut siinä suorituksessa, ihan ymmärrettävistä syistä.

Mutta alkaa nyt julkisuudessa naukumaan tuosta. Pitäisi toivottaa tervetulleeksi Suomeen tuollaiset patonginpurijat. Jos ei mennä sairaalaan, niin ei mennä. Jos ei puhuta, niin silloin ei puhuta. Tuollaisen prinsessat huomaisi hyvin äkkiä tässä maassa, että turhamaisuudet ja lässytykset on jääneet ruotsinvallan ajoilta armaaseen naapuriimme.

Meillä juodaan viinaa, hakataan vaimoa jos on aihetta, lapsia saa kurittaa kuka tahansa pihalla, mutta vanhuksia ei lyö kukaan. Tästä eteenpäin lasken ranskalaiset urheilijat yhtä pehmeiksi kuin heidän pullansakin.

Ainiin.. Sehän on tämä suuri uho.. Samanlaisia koko sakki - ensin suuna päänä huudetaan ja sitten kun alkaa lyöminen, niin juostaan lujempaa kuin Carl Lewis koskaan. Ranskalaisten kannattaisi harrastaa sitä uhoamistaan taas sotimalla, nähtäisi sekin, taas..