Lukaisin joutessani taas viikonlopun satoa Iltalehdestä ja pakko on taas kehua Jyrki Lehtolan kirjoitusta.

Erityisesti mieltä lämmitti kuvaus:
"Ei Suomen kansallisääni ole hiljaisuus, vaan se kun mies hakkaa toista miestä metsässä ja raivoaa, että koskit saatana mun muijaan, tapan sut ja itteni."

Tuosta ei enää puutu kuin se, että kyseiset herrat ovat nauttineet alkuillan "korpikuusen kyyneltä" ja sitten alkaneet mesomaan. Näinhän se yleensä menee perisuomalainen viikonlopun vietto.. ;)

Hiukan toisenlaisissa mainingeissa meni oma viikonloppu. Taas vaihteeksi piti olla liikenteessä ja tällä kertaa ihan iloisissa tunnelmilla. Onnittelut Kimmolle ja Anulle yhteisen _virallisen_ taipaleen alusta. Kaikkiaan hääkeikka oli mukava retki, ellei lasketa sunnuntaita - tarvinneeko edes sanoa miksi.. ;)

Lupaan nyt olla kämpillä ainakin seuraavan vkonlopun, yli kuukauteen ei ole sellaista tapahtunut, joten välillä on hyvä istua alas ja rauhoittua. Tiet ja ratakiskot saavat nyt minun puolestani pärjätä hetken ilman minua..

Tyytyväisenä asetun lepäämään, ja yritän olla muistelematta aamun töihin lähtöä..