Alkaa olla tympiintynyt olo...

2 ja puoli viikkoa oli sitten lomaa.. Vielä on se noin puoli viikkoa jäljellä ja kaksi viikkoa on menty sinne ja takaisin pitkin armasta Suomea. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että aika loppuu yksinkertaisesti kesken vaikka kuin on mennyt. Onneksi on tullut tavattua paljon kavereita, ystäviä ja tuttuja. Muutama uusikin naama on sattunut matkani varrelle.. Ikävä kyllä ei ole ollut mahdollista syystä tai kolmannesta johtuen tavata kaikkia joita olisi mielellään pitkän ajan jälkeen nähnyt, mutta ainahan se koittaa tulevat retket - yritettävä sitten paremmalla onnella. Joskus kyllä sattuu kieltämättä tuuri ja kaikista maailman paikoista juuri samaan junaan sattuu tuttu jota ei ole nähnyt aikaan..

Erityisen kiitoksen haluan kuitenkin ihan ääneen sanoa Nitalle. Olen kai tarpeeksi säälittävä kaveri, että minut majoitetaan niinkin pitkäksi aikaa, mutta kiitos kuitenkin. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että melkoisen legendaarinen se koko keikka oli..

Nyt alan odottaa, että työt jatkuu. Tiedä vaikka maanantaina minut haukuttaisi heti aamusta, olisi niin paljon miellyttävämpi alkaa taas puuhastelemaan, kun tietäisi, että voi vaan odottaa seuraavaa vapaapäivää. Tai edes sitä puristavaa rintakipua, kyllä se sieltä joskus tulee kuitenkin.

Loma on lystiä, siihen saakka kun se on loppumaisillaan.. Prkl...