Kuinka määritellä simputus?

Se mikä on toiselle nöyryyttävää, se on toiselle vaan jotain puuhaa jolla välttää armeijan tarjoaman odottelun apatia.

Mutta kuinka määritellä se, mikä on yleisesti ottaen nöyryyttävää?

Joku voi kokea sen nöyryyttävänä, että joutuu tetsaamaan ojanpohjaa kypäränreunaa myöten mudassa ja sen jälkeen pitää vielä osata toimia jos ojassa tulee naapuri vastaan.

Joku voi kokea jopa sen simputukseksi, että joutuu heräämään aikaisin aamulla toisen käskemänä.

Joku raja tähän keskusteluun pitäisi kuitenkin laittaa. Suomen puolustusvoimat kouluttaa miehiä ja naisia tämän maan puolustamiseen poikkeusolojen varalle. Ja se poikkeusolo tarkoittaa suomeksi sanottuna sotaa.

Jos et ymmärrä sitä miksi sinun pitää syöksyä "viheltää" -huudon kohdalla turpeeseen, ja mielellään painanteessa olevaan turpeeseen, et kai opi sitä ennen kuin se oikea vihellys tulee. Leikkivihellys saa aikaan huutoa ja opastusta mikä meni väärin ja osaat sen jälkeen mennä oikeasti maihin - oikea vihellys kertoo mikä meni väärin, samalla kun se leikkaa sinut kahtia tai irroittaa lopuksi ikääsi jäseniäsi.

Itse en kiusaamista ymmärrä armeijassa, eikä minun pidäkään sitä ymmärtää. Mutta en myöskään ymmärrä niitä jotka vinkuu turhasta, kuten siitä, että kännykkään ei saanut puhua yövartiossa samalla kun vetää röökiä..

Olen kai liian vanha - joskus oli aikoja jolloin ei ollut kännyköitä. Tekisi mieleni sanoa, että nykynuoriso on liian munkissa kasvaneita. Kai se on simputusta jos ei pääse pelaamaan pleikkaa iltavapaalla - kauanko menee ennen kuin apupässinä saa saman pleikan pöydälle.

Tissiposket, perkele!