Aina ei voi voittaa..

Tajusin juuri äskön, että olen ylihuomenna BNC-pihtien ääressä. Juuri niin, ne jotka kävivät muuan (surullisen?) kuuluisan TRV:n muistavat varmasti. Ja juuri niiden samojen pihtien ääreen tästä joutuu.

Tosin.. Mikä erottaa edellisen BNC-pihtien kanssa puuhastelun nykyisestä? Se, että opettaja järjestää oppilailleen saunaillan. Ja siellä ei puhuta pihdeistä, siellä ollaan sikana vatukossa. Ja kyllä, aamulla on opiskelua, mutta entä sitten? Ei kai se oikeassa elämässä mitään häiritse, vaikka niin kovin siitä puhuttiinkin aikoinaan...

Jännä huomata muuten näin jälkikäteen, että se oikea elämä on liki samanlaista kuin oli edellisenkin koulun aikaan. Työmaalla oleminen on aivan eri asia kuin se mitä oli koulussa "velvoite".. Ja aivan erilaista se on myös siihen verrattuna mitä paasattiin, että "ette te voi siellä sitten..." ja niin päin pois..

Ehkä siinä oli kasvatuksellinen vaikutelma joillekin, mutta myönnettäköön, että minun päähän se kasvatus ei kai mennyt kun oli kerennyt sitä työtäkin joskus kokeilemaan. Ikäänkuin tässä työn sankari olisi (kommunisteista tulee paha maku suuhun), mutta jotain edes..

Menen ja kärsin, BNC-pihdeistä ja aamuisesta opiskelusta.. On se elämä rankkaa.. ;)