Kai minä olen sitten riittävän kaukana pohjoisessa...

Pieni ihminen ei osaa enää oikein muuta tehdä kuin kiillottaa, pestä ja liata uudelleen fillarinsa. Mikään ei niin hyvin auta pääsemään irti tavan arjesta ja etenkin töistä kuin kunnollinen hikoilu keskellä metsää ja rinteitä..

Meinasin jos olisi mennyt tutustumaan entiseen prikaatin maastoon ja takaisin niille poluille joilla joskus tuli hikoiltua ihan valtion käskemänä, mutta mene tässä nyt sitten mihinkään ajamaan.. Taivaalta tulee jotain valkeaa höttöä, tuulee ja on kylmä. Kesää se lupaili, mutta.. Melkein voisi mukailla Pasila -sarjan poliisipäällikköä: "Jumalauta, keli on yhtä schaissea..." - ja on muuten jumalattoman hyvä sarja.. :)

Pitäkää polkunne, ei ole pakko jos ei tahdo...