Viimein kai voi Kuopio huokaista helpotuksesta ja naapurit varmaan jo uhraa ensimmäistä uhrilahjaansa..

Sattui niin ikävästi, että poika on nyt sitten vaihtanut kaupunkia ja yrittää sopeutua taas yhteen paikkaan. Mikään ei ole kyllä niin rasittavaa loppupeleissä kuin se, että sai nettiyhteyden toimimaan - ja katso, kaikki muu on likipitäen sitten täysin laittamatta. On tuo pöytä sentään edes kasassa, mutta konetta ei ole saanut vielä edes nostettua sille. Laiskuudesta kai kärsii, mutta voi kai tätä värkkiä naputella vaikka lattialla istuskellen..

Huomenna se pitäisi sitten alkaa vielä "työn ikeessä" puuhasteleminenkin. Tosin motivaatio on sinne ainakin ihan kohdillaan, siitä muistaakseni maksetaan sitä kuuluisaa palkkaa. :)

Jospa tämä tästä lähtee.. Vielä ei ole ketään tullut edes ikävä, ei ole kerennyt. ;)