Kun valvoo puolen yötä ja odottaa unta, kerkeää myös miettiä paljon, liian paljon..

Sitä ynnäilee elämäänsä katsoen taaksepäin ja tuntee samalla riemua monista eri asioista, mutta samalla tuntee myös sisällään paljon häpeää niistä asioista jotka olisi saanut jäädä tekemättäkin.

Kun taas katsoo elämää eteenpäin, ei voi tietenkään kuin arvella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tietenkin sitä toivoo mahdollisimman hyvää tulevalta, mutta mistä sitäkään tietää. Ainahan on mahdollisuus siihenkin, että jostain syystä ei enää huomiseen herääkään - mahdollisuus on pieni, mutta voihan se tulla meteoriitti vaikka katosta läpi.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että me kaikki olemme vain ihmisiä muiden joukossa. Yksi ihminen miljardien muiden joukossa. Yhdellä pienellä pallolla suuressa avaruudessa. Joko tunnet itsesi pieneksi? Uskomatonta tilan haaskausta pitää moista lääniä tyhjillään. ;)