Ensimmäinen retki on nyt sitten takana, iso kirkko on valloitettu ja oletettavasti sinne ei minua enää takaisin haluta.

Kiitos ja kumarrus ensinnäkin Nitalle. Pakkohan majapaikan pitäjää on kiittää, minä tuskin olen se kaikkein helpoin tai siistein vieras mitä voi olla.. Jos ei muuten, niin tuli ainakin kaappi täytettyä, mutta kai ne sieltä jollain pelillä pois saa.. ;) Muille tutuille osoitan myös kiitokseni, aina mukava nähdä. Ja koko kylälle esitän nöyrän anteeksipyyntöni. :) Ainoa harmittava asia jäi siitä, että lupaamaani kuvallista todistusaineistoa koko retkestä ei siunaantunut ensimmäistäkään.. Toisaalta, ehkä ihan hyvä niin..

Nyt pari päivää huilia siivouksen ja pyykkäämisen nimissä, sitten alkaa minun rentoutuminen.. Odotan vain sitä, että kala on valmiina ja pääsee savustamaan. Tai voin kai minäkin sen kalan hankkia, mutta se on vasta toiselle kierrokselle.

Mikä parasta, entinen työkaverini ja nykyinen roudari isoille tekijöille sattui samaan junaan. Jotenkin kummasti matkasta tuli odotettua letkeämpi..

Tästä on hyvä jatkaa, kyl tää tästä..