Nyt kun kolme lasta on tapettu, niin aletaan vouhottamaan..

En sano, että olisi mitenkään suotavaa, että lapsia tapetaan. Enkä sano myöskään, että on väärin huolehtia ihmisistä, mutta eiköhän tämä mene jo liian pitkälle.

Kaupunki jossa naapurit ei tunne toisiaan. Kukaan ei tervehdi nakkiputkalla muuten kuin nyrkillä. Ja nyt sitten.. Siellä on päätetty, että asukin voi saada Espoon kaupungin tarjoamaa psykiatrista apua.

Kun minun pentuaikaan tapettiin ihmisiä, ne vain kuolivat. Ja jos olin tarpeeksi vanha ollakseni esikoulussa tai koulussa, joku jäi vain tulematta enää.

Olen kai liian jääräpäinen ymmärtääkseni tätä nykyaikaista henkisen hyvinvoinnin valtakuntaa. Ei minulle ole koskaan kukaan antanut kuuppatohtorointia, vaikka joskus olisi ollut kai aiheen, ja silti olen kasvanut suunnilleen normaaliksi..

Jos joskus olisin tarvinnut kuuppatohtoria, se oli silloin kun kaikki tuli liian nopeasti ja liian paljon.. Tosin - loppupeleissä sekin oli kai ihan hauskaa..

Suojataanko nykyään lapsia kuolemalta? Kerrotaan tarinoita pitkästä unesta ja menettäminen jätetään sivuun?

Ne on kuolleita, haudassa ja poissa. Miksi lapsia ei auteta ymmärtämään sitä?

Osanottoni kuitenkin niille jotka oikeasti menettivät jotain.