Pakko sanoa äkkiseltään, että en ole odottanut tätä kuuluisaa päivää, perjantaita, näin paljoa juuri koskaan.. Tiistaina alkoi viikko jo töissä tökkiä, keskiviikko toi vaihtelua niin jotta jaksoi eteenpäin, mutta torstai lamaannutti kokonaan..

Onneksi nyt on perjantai ja kaikki alkaa mennä iltaa kohti.. Työkaverin kanssa pitäisi mennä Francinea kuulostelemaan ja hyvällä tuurilla firmalta tulee enemmänkin väkeä..

Hassu olo koko illan suhteen.. Saatan laittaa sen kuuluisan naulan otsaan ihan houkuttelemattakin. Kunhan tätä 500m matkaa ei tartte sentään taksilla ajaa.. ;)

Alkaa olla jo kuitenkin voiton puolella...