Näin sitä taas mennään..

Aamu alkaa ajoissa ja eikun tunneille taas.. Sähköopista pääsi eroon, mutta karu arki tulee vastaan.. Opiskelemme välillä elektroniikkaa, eli sähköoppi muuttui kerralla entistä haasteellisemmaksi. Toisaalta.. Enää ei tarvitse pojottaa täällä kovin kauaa.. Torstaina pääsee jo ajamaan takaisin kämppää kohti ja oikein palkinnoksi vielä yksi päivä töitä sitten perjantaina..

Voi tuntua pitkästä aikaa kummalta olla ihan oikein töissäkin.. Nooh.. Pari päivää vielä, sittenhän tuon näkee... Vaan vaikka fiksuna tuli jo illalla paikkakunnalle, niin aamu on silti hankala. Jokin tässä paikassa tekee sen, että väsyttää koko ajan ja huolella. Mutta kyllä tämä aina sen voittaa, että pitäisi herätä aamuyöstä ajamaan taas. Luulen, että nyt olen kuitenkin hiukan pirteämpi kuin viikko sitten koko maanantain..

Eläköön -huuto koululle ja väsymykselle!