Paikallisessa mullikkablaadetissa (Savon Sanomat, joku vääräleuka sanoo myös SS-nyyheetteriksi) oli kirjoitus yleisönosastolla. Joku purnasi miten sitä ajetaan autoilla käärmeen yli jos moinen tiellä pönöttää.

Käärme on hyvä eläin. Se pitää kurissa hiiri- ja myyräkantaa. Se on yksi luonnon tasapainossa pitävistä elukoista, ei siinä mitään. Ja meilläpäin on täällä niin paljon muurahaisia ja muita ötököitä, että täälläpäin ei käärmeen pitäisi juuri viihtyä. Joitain havaintoja on kuulema ollut.

Mutta nyt suututan jokaisen viherpiipertäjän. Jos tällä tiellä näkyy yksikin käärme, niin lupaan jarruttaa kohdalla. Ja nimenomaan kohdalla. Sillä kohdalla kun rengas on 5cm ennen käärmettä ja 5cm käärmeen jälkeen.

Ensimmäiselläkään käärmeellä ei ole näille nurkille mitään asiaa. Ja sama koskee susiakin..

Ymmärrän luontohippien mielipiteet kyllä helpostikin. Käärme yleensä väistää ja susikin pysyy yleensä kaukana ja niin päin pois. Asiaa kyllä, mutta mitä siinä vaiheessa kun parivuotias vesseli on muutenkin maailmasta kiinnostunut ja näkee kummallisen käärmeen. Varmasti kiinnostaa ja yhtä varmaa on se, että käärme puree.

Olkoot luonto minun osalta miten monimuotoinen hyvänsä, osaan minä luonnossa olla ja kulkea. Mutta jos voin suojella minulle tärkeitä ihmisiä vaikka nyt ajamalla käärmeen yli, niin minusta se on aika pieni hinta.

Saat olla toki toista kantaa edustava, ei se minulle kuulu jos sinun pihassasi käärmeet vilisee. Täällä niitä ei onneksi ole, ja jos se on minusta kiinni, niin ei tulekaan.