...ja ison lapsen herkkyys..

Nyt loppui juhannuksen viettäminen. Tosin, jotenkin toisella tapaa kuin olen koskaan ajatellut minkään tapahtuvan.

Vein väen kotiinsa ja kun olin lähdössä ajamaan pois ja kotiin, tarttui tämä edellisessä kirjoituksessa mainittu pikkukaveri alahuuli väpättäen minuun kiinni ja totesi "eno ei mene pois".. Ovelle päästyäni oli jo silmät kosteana, että ei saa mennä..

On hetkiä jolloin ei osaa sanoa mitään.. Melkein jo piti alahuulta itekin purra.