Kai se niin menee kuitenkin, että jokainen meistä jollain tapaa kaipaa sinne mitä se elämä oli joskus.. Nyt kun viikko lomien jälkeen on ohjelmaa takana, niin joutuu tunnustamaan, että lapsuudenkaupungissa oli kai kaikki mitä tarttee.. Tervehdykseni lähetän tässä vaiheessa siis hulivilikavereilleni, TRV-opinahjon herra isoherroille ja entiselle päällikölleni ja työkavereille -koko porukkaa oli mukava nähdä. Ja kun tiedän, että TRV:n puolelta ainakin yksi opettajista vilkuilee joskus tätäkin nutinaa, niin sano luokan tytöille terveisiä -saatan joskus mennäkin saunomaan kun kerran on kutsuttu.. ;) Seuraava urakka onkin hajota pari viikkoa töissä, sitten saa ajaa etelään ja nauttia opinnoista vaihteeksi.. Jotenkin on vaan olo, että olen jo unohtanut Porvoon, mutta vielä se kutsu kuuluu.. On tämä niin väärin, hajoan arkeeni...