Vaikka toisaalta mietin sitä, että onko mitään mieltä olla liki kolmea tuntia ratissa, kolme tuntia kurssilla ja liki se kolme tuntia taas ratissa.. Mutta...

Ei voi kuin ihmetellä miten suopeasti otetaan herra isoherrojen taholta vastaan ja uutta oppimaan. Turvallisuuspäällikkö, joka on minun silmissäni herra hyvinisoherra, innostui enemmän jopa jutustelemaan menneistä asioista mitä olen tehnyt kuin saarnaamaan tms.. Ilmeisesti olen suunnilleen edes luotettavan oloinen, tiedä sitten.. Tai sitten turvallisuusalan koulutus loi vakuuttavan kuvan.. *nauraa sisäänpäin* Ei pahalla entiset luokkalaiset, opettajat ja muut - kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan.. ;)

Nooh.. Ei sen puoleen.. Kaikki mitä siellä kerrottiin oli enemmän kuin mielenkiintoista, joten kai tästä saa aikaiseksi jossain välissä ihan vaikka elämänuran.. Ainakin tähän asti kaikki on ollut pirun mielenkiintoista, vaikka välillä onkin meinannut mennä käpy ja poikittain, mutta niin se menee missä hommassa tahansa..

Luonnolle erityiskiitos.. Menomatkalla oli pimeää (aamusta) ja sateista, takaisinpäin tullessa sai vispata rattia kuin ammeerriikkalaisessa elokuvassa konsanaan.. Tuo pieni tuuli mikä vallitsi, se ottaa tyhjään Hiacen kylkeen yllättävän hyvin tultaessa mettän sisältä peltoaukealle..

Eipähän ollut ainakaan tylsää ajaessa.. ;)